“Onneksi en ymmärrä kaikkea mitä minulle sanotaan”

17.11.2020

African Carella on tänä vuonna kunnia toimia Väkivaltaobservatorion puheenjohtajajärjestönä. Vuoden 2020 Valoa, ei väkivaltaa – kampanja nostaa esille maahan muuttaneiden ja rodullistettujen naisten kohtaamaa vihapuhetta. African Care keskusteli kolmen maahan muuttaneen naisen kanssa vihapuheesta ja sen vaikutuksista heidän elämäänsä. Naisten haastatteluissa käy ilmi vihapuheen, rasismin ja muun syrjinnän toisiinsa linkittynyt suhde. Haastateltujen nimet on muutettu yksityisyyden suojan turvaamiseksi. 

Saran suomen taito on erinomainen, mutta toisinaan hän on onnellinen siitä, ettei ymmärräkään kaikkea, mitä hänelle sanotaan. Kun Sara tuli Suomeen Lähi-idästä, hän muutti ensin pieneen suomalaiseen kaupunkiin. Kaikki tuntui aluksi sujuvan melko hyvin: ihmiset vaikuttivat ymmärtäväisiltä ja ystävällisiltä. Asuttuaan Suomessa yli 10 vuotta Sara muutti perheineen suurempaan kaupunkiin. Muuttoa seurasi “iso shokki”. Saran liikkuessa lapsensa kanssa kauppakeskuksessa tai kaupoissa hän sai osakseen vihaisia katseita, ala-arvoisia toiseuttavia kommentteja ja kerran jopa fyysistä väkivaltaa.

Vihapuhe ei aina ole puhetta, se voi olla myös muuta ilmaisua kuten kirjoitusta, eleitä tai kuvia. Se on käsitteenä laaja ja sillä viitataan hyvin erilaisiin ilmiöihin erilaisissa konteksteissa (Brown 2017). Suomessa käytetään vihapuheesta Euroopan neuvoston laatimaa määritelmää: “vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa…” (Sisäministeriö 2019). Vihapuhe voi kohdistua yksilöön tai yhteisöön viestintänä joka syrjii tai lietsoo vihamielisyyttä vähemmistöjä, maahanmuuttajataustaisia tai rodullistettuja henkilöitä kohtaan. Vihapuhe on yksi syrjinnän muoto, joka linkittyy vahvasti rasismiin ja sukupuolten epätasa-arvoon. 

Vihapuheen kohteena
Jokaisella maahan muuttaneella naisella on oma tarinansa: taustaansa ja elämäntilanteeseensa kytkeytyvä tapa kokea asioita. Yhteistä heille on kuitenkin kantaväestön naisiin verrattuna suurempi riski joutua syrjinnän ja vihapuheen kohteeksi.

Vuodelta 2016 oleva oikeusministeriön selvitys vihapuheesta osoittaa, että vihapuhe vaikuttaa sen kohteeksi joutuneen turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen. Vihapuhetta kohdattiin eniten julkisilla paikoilla, joilla tavanomaisessa tilanteessa etenkin maahanmuuttaja joutuu kuulemaan solvaamista tai nöyryytystä tuntemattomalta henkilöltä etnisen taustansa vuoksi. Toiseksi yleisimmin vihapuhetta kohdattiin internetissä, jolloin se kohdistuu joko henkilöön itseensä tai hänen edustamaan vähemmistöryhmään. (Oikeusministeriö 2016)

Maahanmuuttajataustaiset naiset ja tytöt voimakkaan verkkohäirinnän kohteina
Tuoreen tyttöjä ja naisia koskeneen globaalin suurtutkimuksen mukaan 58% maailman tytöistä ja naisista on kokenut erilaista häirintää sosiaalisessa mediassa. Suomessa häirittyjen osuus oli 42%. Häirintä kohdistuu erityisellä voimalla juuri vähemmistöryhmiin kuuluviin tyttöihin ja naisiin. Suomen tilanne näyttäytyy erityisen vakavana etnisen vähemmistöryhmä- tai maahanmuuttajataustansa vuoksi häirinnän kohteeksi joutuneiden määrässä: heistä 65% on kohdannut verkkohäirintää ja 70% tapauksista se on kohdistunut spesifisti heidän etniseen taustaansa. (Plan 2020

Sukupuolittunut vihapuhe taas kytkeytyy naisten kohdalla usein seksuaaliseen häirintään. Tämä yhdistelmä on naisten kokemana yli viisinkertainen miehiin verrattuna (Naisjärjestöjen keskusliitto 2020). Vihapuheessa ja verkkohäirinnässä korostuu myös moniperustainen syrjintä: rodullistetut naiset saattavat kohdata enemmän ja erilaista vihapuhetta kuin valkoinen kantasuomalainen nainen. On tärkeää tunnistaa, että vihapuheen erityispiirteet ilmenevät eri yksilöiden kohdalla eri tavoin. 

Vihapuhe ja syrjintä heikentävät ulkomaalaistaustaisten elämänlaatua
Kaikista ulkomaalaistaustaisista Suomessa lähes 40 % on kokenut syrjintää. Joissakin afrikkalaistaustaisissa ryhmissä luku on yli 50%. Syrjintään lasketaan kuuluvaksi muun muassa nimittely ja kielteiset eleet, joten se voidaan määritellä myös vihapuheeksi. Neljännes ulkomaalaistaustaisista kokee syrjintää vähintään kerran viikossa, mutta erityisesti joidenkin afrikkalaistaustaisten naisten osalla se on huomattavasti yleisempää. Lähes puolet heistä kohtaa muun muassa nimittelyä ja kielteisiä eleitä vähintään kerran viikossa. (Kuusio & al. 2020)

Jatkuva vihapuheen kohteeksi joutuminen vaikuttaa negatiivisesti maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kotoutumiseen sekä rodullistettujen ihmisten hyvinvointiin ja mielenterveyteen. “Eri ihmiset reagoivat vihapuheeseen eri tavoin: jotkut pystyvät taistelemaan vihapuhetta vastaan tai jättämään sen omaan arvoonsa. Mutta kaikilla ei ole voimavaroja vihapuheen käsittelyyn tai sen sivuuttamiseen. Jatkuva vihapuhe kuormittaa maahanmuuttajataustaisten naisten mielenterveyttä ja jaksamista”, kommentoi African Caren toiminnanjohtaja Batulo Essak

African Caren hyvinvointitoiminnan suunnittelija Fathi Osman yhtyy Essakin sanoihin. “Vihapuhe vaikuttaa ehdottomasti kotoutumiseen. Jos ihmiset vastaanottavat sinut todella negatiivisesti, se voi vähentää motivaatiota kotoutua ja tutustua kantaväestöön tai jopa vaikuttaa virkavaltaan kohdistuvaan luottamukseen”, Osman jatkaa.  

Maahanmuuttajataustaiselle Saralle on ollut raskasta käsitellä kohtaamiaan vihapuhe- ja väkivaltakokemuksiaan, ja ne ovat aiheuttaneet hänelle paljon surua. Viime aikoina hän on alkanut “tottua” tilanteeseen. Toisaalta Sara on miehensä kanssa myös miettinyt vakavasti sitä, voisivatko he palata lähtömaahansa – siellä heitä ainakin kohdeltaisiin niin kuin muitakin. Saralle on vaikea ymmärtää ihmisten epäkunnioittavaa käytöstä, koska hän itse pyrkii kunnioittamaan kaikkia. Sara kysyykin: “Miksi he eivät voi ymmärtää, että me olemme samanlaisia ihmisiä kuin hekin?

Vihapuhe toiseuttaa ja vaientaa
Vihapuhe on syystäkin polttava puheenaihe: YK:n ihmisoikeusneuvosto laskee sen kuuluvaksi Suomen suurimpien ihmisoikeusongelmien joukkoon. Vihapuhe on uhka täysipainoisen demokratian toteutumiselle, koska sen vuoksi etenkin vähemmistöjen äänillä on riski joutua hiljennetyksi. Naiset ja tytöt muodostavat ryhmän, joka on erityisen altis vihapuheelle. Naisten ja tyttöjen vapaus sekä oikeus osallistua julkiseen keskusteluun kaventuu merkittävästi vihapuheuhkan vuoksi. (Plan 2017) On myös havaittu, että kuntapäättäjinä toimivat naiset ovat vihapuheen kohteena useammin kuin miehet. Sama pätee poliitikkoihin, toimittajiin ja tutkijoihin. (NYTKIS ry 2019

Abstrakti ja arkinen vihapuhe
Vaikka vihapuheen määritelmä koetaan toisinaan abstraktiksi, monelle se on hyvin konkreettinen ja arjessa esiintyvä syrjinnän muoto. Lähi-idästä Suomeen muuttanut Maryam kertoo monista alkuajan kokemuksistaan, joissa useimmiten humalassa oleva mies huutaa hänelle “pois Suomesta”. Jos hän kuulee nykyään vihapuhetta, hän ei ei ensimmäisellä eikä toisellakaan kerralla vielä reagoi siihen. Jos vihapuhe kuitenkin jatkuu, Maryam ei epäröi puolustaa itseään. Samalla hän kuitenkin kertoo, että hänellä on tapana elää niin “ettei aiheuttaisi ongelmia”.

Vihapuhe on monelle Suomessa asuvalle osa arkea ja se vaikuttaa yksilöiden mahdollisuuksiin näkyä ja osallistua yhteiskunnassa. Sanat ovat voimakkaita. Sanat voivat rakentaa siltoja ihmisten välille ja laajentaa ymmärrystämme tuntemattoman ihmisen kokemuksista. Sanat voivat myös satuttaa, heikentää toisen ihmisen hyvinvointia, lietsoa pelkoa tai väkivaltaa. Sanamme heijastuvat teoissamme: katseissamme ja toiminnassamme muita ihmisiä kohtaan. 

Meillä on vapaus puhua ja ilmaista itseämme. Samalla olemme kaikki vastuussa sanoistamme ja niiden vaikutuksesta muihin. Sananvapaus on perusoikeus, joka elää muiden oikeuksien rinnalla. Perusoikeuksiin kuuluu myös oikeus turvaan ja yhdenvertaisuuteen muun muassa sukupuoleen tai alkuperään katsomatta. Vihapuhe on este yksilön perusoikeuksien toteutumiselle ja siksi se on meidän kaikkien ongelma. 

 

Kirjoittajat: Anne Riutta, Jenna Soikkeli ja Paula Heikkilä

© African Care ry

Keräyslupa RA/2018/1173

Takaisin ylös